Pyhäjärven rannalla sijaitseva Heikkilän ratsutila oli kooltaan 1 1/4 manttaalia. Isojaossa 1783 siihen erotettiin maata noin 360 ha, josta vajaat sata hehtaaria peltoa ja niittyjä. Torppia oli 1918 kolme.![33 33](kuvat/id_cu_tra.gif) |
![](kuvat/taitto_tra.gif) |
|
![34 34](http://www.sjostedt-suku.net/web/kuvat_sivuille/AnianHeikkila.jpg)
Anian Heikkilä - Martta Sjöstedtin 1923 ottamasta valokuvasta maalattu taulu |
![](kuvat/taitto_tra.gif) |
|
![](kuvat/taitto_tra.gif) |
|
Sotaisa 1600-luku ja etenkin Suuren Pohjan sodan (1700-21) aika olivat vaikeita myös Heikkilässä. Gabriel-isännän kerrotaan tuolloin ratsastaneen itse vihreässä asetakissa Turkuun saakka viisi plootua satulalaukuissaan ennen kuin sai värvättyä uuden ratsumiehen kaatuneen soturin tilalle sotaan. Tässä vaiheessa myös Heikkilän perintöoikeus siirtyi maksamattomien verojen takia kruunulle. Asioiden tila kuitenkin parani 1700-luvulla ja 1739 perintöoikeus lunastettiin takaisin.
Sjöstedtien menestystä maanviljelijöinä 1700- ja 1800-luvuilla osoittaa se, että Heikkilän nuoremmille pojille ostettiin monia maatiloja, joista suvun hallussa ovat yhä Ylöjärven Keijärven Ollilan (hankittu 1778) ja Kangasalan Heponiemen Huikkolan (1822) ratsutilat. Kotivävyinä ja emäntinä Sjöstedtit levittäytyivät moniin nykyisen Pirkanmaan ja Satakunnan suuriin taloihin, joista osa on edelleen suvun hallussa. Yksi sukuhaara (nykyisin mm. sukunimillä Ania ja Järvinen) muodostui avioliiton kautta myös Etelä-Pohjanmaalle Kurikan Keski-Koivistoon ja Ylä-Antilaan.
Vakavan iskun Sjöstedteille antoivat 1860-luvun lopun nälkävuodet, joissa menehtyi kymmenkunta suvun isäntää tai emäntää. Nälkää näkevät tulivat tällöin isoihin taloihin ruokaa hakemaan levittäen tauteja mukanaan. Nämä iskut vaikuttivat siihenkin, että Anian Heikkilä jouduttiin myymään suvun ulkopuolelle 1897.![36 36](kuvat/id_cu_tra.gif) |
![](kuvat/taitto_tra.gif) |
|